Muistojen virta ympärilläni haalistui ja laimeni mitäänsanomattomaksi. Nyt se oli kuin juoma, jonka hiilihapot olivat jo kadonneet. Hitaasti palasin oikeaan todellisuuteen, synkronointini suristessa taustalla kuin jokin yliviritetty vanha koje. Olin näköjään jäänyt leijumaan kuvajaisten katselun ajaksi. Josh nyki minua alaspäin, kaapaten minut syliinsä, näköjään välittämättä pätkääkään siitä, että Seira seisoi aivan vieressämme. Joshin ilmettä ei … Jatka artikkelin 97. Lupa lukemista